#70 Näyttelyt 14.06

Eilen pupujen kanssa vietettiin taas mukava näyttelypäivä Lappeenrannassa KSKJJH:n järjestämässä pet-näyttelyssä. Kaneja oli vain 15 eli todella vähän. Päivä kuitenkin venähti vähän, kun tuomari oli myöhässä. Samassa tapahtumassa oli myös pet- ja uml-luokat rotille. Oikein mukavia lössyköitä näytti olevan. :) Näyttelyistä ei nyt kuitenkaan ole kuvia.

Ilmoitin kanit vasta näyttelypaikalla. En ennakkoilmonnut, koska ei ollut edes varmaa, pääsisimmekö noihin näyttelyihin. Kun kyyti kuitenkin onnistuttiin saamaan, niin jes! Kaikki kanit saivat palkinnon, jotkut useampia. Max selvisi 91 pisteellä ja Nasu, joka arvosteltiin vasta viimeisenä, sai huimat 94,5 pistettä! Se tuli kyllä yllätyksenä. Nasun turkkia (vähäisestä karvanlähdostä huolimatta) sekä runkoa kehuttiin paljon. :) Max taas sai kehuja hyvistä lihaksista (joita tosin saisi olla vielä vähän enemmän).

 Nasu oli PPK1 ja avointen naaraiden lkv1 ja sai kunniamaininnat rungosta, käsiteltävyydestä ja turkista.

Max taas sai kunniamaininnat käsiteltävyydestä ja turkista.

Saatiin paljon palkintoja ja tässä ne kaikki nyt on. Kyllä riittää pupuilla (sekä TuTulla ja Iineksellä) mussutettavaa. :)

Väsähtänyt mussukka...

Päivä oli ihan mukava lukuunottamatta sitä, että nukuin yöllä vain 5 tuntia. Syy siihen miksi en saanut unta on se, että tiesin seuraavana päivänä joutuvani lopettamaan kasvattini, n. 3 vuotiaan argenten gerbiilipojan, Mikin. En ollut nähnyt sitä pitkään aikaan enkä ollut nähnyt missä kunnossa se oli, mutta olin kuullut siitä ja kuulemani perusteella olin järkyttynyt... Sillä oli iso kasvain hajurauhasessa ja se oli hieman apaattinen ja välillä vain makasi paikoillaan. Tasapainokin meni välillä ja se horjahteli. Mikki oli kuin luuranko, jonka päällä on nahka. Se oli laihtunut ja "kutistunut" todella paljon.

Mikki on siis oma kasvattini ja lupauduin lopettamaan sen. Koin sen velvollisuudekseni. Kokemusta lopetuksesta on ja halusin Mikin nukkuvan pois rauhallisesti ja mahdollisimman kivuttomasti. Sain todellakin mielenrauhan siitä, ettei se enää kärsi.

Lepää rauhassa, Mikki. <3